2000-luku

Vuoden 2000 juhlat Liiton ja Helsingin juhlavuotena

Vuosi 2000 oli Karjalan Liiton 60-vuotisjuhlavuosi. Samana vuonna vietettiin myös Helsingin 450-vuotisjuhlaa sekä kulttuuripääkaupungin juhlavuotta, joten monta juhlistavaa tahoa yhdistivät intressinsä. Juhlavuoden teema oli Helsinki ja Viipuri. Sen olivat päättäneet toiminnanjohtaja Helena Valta ja puheenjohtaja Markku Laukkanen. Suurin osa Viipurin kaupungin väestöstä siirtyi sodan jälkeen Helsinkiin, joten teema oli näyttävyydessään eräänlainen kunnianosoitus vielä elossa oleville Viipurissa asuneille siirtoväelle. Karjalan Liiton lisäksi järjestäjänä oli Karjalainen Nuorisoliitto ja liiton alaiset pääkaupunkilaiset jäsenseurat. Juhlien päävastuu oli siis liitolla, mutta seuroja houkuteltiin mukaan lohkomalla heille mahdollisista voitoista puolet. Suunnittelu aloitettiin jo keväällä 1999. Toimittajille järjestettiin ennakkoon matka Viipuriin, jossa toimi oppaana Karelia-puhallinorkesterin johtaja Ossi Runne.

Nämäkin kesäjuhlat käynnistyivät perinteisesti perjantain koko päivän mittaisella seminaarilla, jossa aiheena oli tietenkin Viipurin historia ja tulevaisuus Viipuri – kansainvälinen kolmannella vuosituhannellakin. Luennoitsijoina oli yliopistotutkijoita, mutta myös toimittajia ja muun alan asiantuntijoita. Venäjän näkökulmaa edustivat rehtori Ludmila Tumasova, joka esitelmöi nykyviipurilaisten koululaisten arjesta. Karjalatalossa järjestetty seminaari oli maksullinen ja sisälsi ruokailut. Myös nuorilla oli näyttävä oma ohjelma, joka painottui perjantaihin. Nuorten avajaiset, työpajat ja Linnanmäki olivat tuttua ohjelmaa edellisiltä vuosikymmeniltä. Pajatyöskentely jatkui lauantaina, mutta muutoin loppujuhlinta liittyi avajais- ja päiväjuhlien esityksiin.

Juhlavuoden 2000 kesäjuhlien voidaan todeta olleen kunnianhimoisimmat ikinä. Jäähalli oli kaupungin isoimpia sisätiloja, mutta silti runsaan ohjelmiston mahduttaminen yhteen paikkaan oli haasteellista, mistä markkinatoimikunta kantoi suuren vastuun. Työtä oli valtavasti, mutta tässäkin tapauksessa lopputulos maksoi vaivan. Suunnitteluun lähdettiin leveällä pensselillä, kun jäähalliin oli pystytetty rekonstruoitu Viipurin kaupunki, mikä tarkoitti viipurilaista toria ja markkinatunnelmaa. Markkinoille oli tuotu myös elävä hevonen, joka askelsi erityisellä matolla. Tapahtumien taustalle maalattiin valtavan kokoinen moduuleista rakennettu Viipuri-kulissi linnoineen. Rakentaminen tapahtui VR:n talleilla ja maalaamisessa oli mukana muun muassa koululaisia. Se viimeisteltiin vasta perjantai-iltana eli aivan avajaisten aattona. Lisäksi jäähallista löytyi Sellane ol´ Viipuri -näyttely, jonne oli rakennettu Uuraan sahan alue, majakka, laivoja, aittojen päätyjä ja Monrepos’n käveltävä kaarisilta. Näyttelyssä nähtiin myös viipurilainen porvariskoti. Näyttelyiden ideana oli johdattaa vierailijat menetetyn Viipurin tunnelmaan, kun eri kaupunginosat ja Monrepos’n puisto sekä kaupungin vilkas urheiluelämä maalattiin elävästi esiin. Lisäksi urheilun historia näkyi Viipurin urheilu -näyttelyssä.

Jännitystä lisäsi jäähallissa ollut laaja remontti ja sen tuoma riski, että juhlien valmistelut jäisivät kesken. Avajaisnäytelmänä lauantaina nähtiin Päivä Viipurin torilla kesällä 1939, jossa komeat kulissit takasivat elämyksellisyyden. Illalla jäähallissa teema vaihtui keskiaikaiseen Viipuriin ja näyttäviin illallispitoihin. Loppuillasta juhlatanssiaisten pyörteet johdattelivat takaisin 30-luvun Viipuriin. Keskiaikaiset pidot olivat osa virallista yhteisohjelmaa, jota saattoi seurata jäähallin katsomosta. Tähän kuului myös keskialueen tanssialue. Illan ruuat valmisti ulkopuolinen taho ja tarjoilijoina toimi joukko vapaaehtoisia.

Ohjelma oli tarkoituksella musiikkipainotteinen 30-luvun viipurilaista henkeä mukaillen. Erityisesti avajaisnäytelmä koostui musiikkiesityksistä. Lavastus oli arkkitehti Kirsti Kasnion ja juontajana toimi Heikki Hietamies. Hän toimi reportterina, joka haastatteli karjalaisilla markkinoilla liikkuvaa väkeä, kauppiaita ja aikansa merkkihenkilöitä, kuten Juho Lallukkaa ja Hackmanin edustajia. Hietamies jatkoi juontoa illalla keskiaikaisissa pidoissa, joissa ruuan lisäksi tarjottiin keskiaikaista musiikkia, muotia ja leikkejä. Päiväjuhlan esitys oli niin ikään musiikillinen kahden tunnin mittainen esitys.

Urheiluohjelmakin oli laajin, mitä Helsingissä oli koskaan nähty. Maratonin ja yleisurheilun lisäksi nähtiin erilaisia urheiluesityksiä painista, nyrkkeilystä ja jalkapallon tekniikasta. Mitaleita Suomelle tuoneita huippu-urheilijoita haastateltiin. Urheilusta vastasi Viipuri-taustaiset urheiluseurat ja yleisurheilukisoista Viipurin Urheilijat. Urheilijoiden näyttelyn päävastaava oli Nisse Hagman, joka suunnitteli tapahtumaan lähes alusta loppuun.

Suunnittelussa olivat mukana lähes kaikki olemassa olevat viipurilaisseurat ja moni entinen viipurilainen esitteli muistojaan. Helsingin yliopiston kirjastossa oli lisäksi näyttely Monrepos´n kartanokirjaston kokoelmista. Väkeä saapui linja-autolasteittain myös Helsingin ulkopuolelta. Jäsenkirjeiden ja lehtien mainonta tavoitti monia. Karjalan Liiton luottotaiteilija Eka Lainio oli piirtänyt Viipurin rinkeliä esittävän tunnuksen.

Sunnuntain päiväjuhla Jäähallilla kantoi otsikkoa Viipurin Pamaus. Näytelmässä jäähallissa mukana oli pyrotekniikkaa, jonka avulla toteutettiin myös Viipurin pamauksen ääni. Näytelmän ohjasi Kallion lukion ilmaisutaidon opettaja Untamala, ja näyttelemässä oli lukion oppilaita. Sunnuntain ohjelmassa oli myös markkinatori, jossa liiton alaisilla seuroilla oli mahdollisuus kaupustella omia tuotteitaan. Tunnelmat olivat luettavissa Helsingin Sanomista seuraavana maanantaina otsikossa ”Viipurin pamaus sai katsojat kyyneliin”. Toimittaja haastatteli juhlavieraita, jotka olivat vaikuttuneita jäähallin vuoteen 1495 sijoittuvasta teatteriesityksestä. Myös televisio- ja radiokanavat huomioivat juhlat. Radio Suomi ajankohtaistoimitus uutisoi seminaarista sekä lauantain avajaisjuhlista. Karjalan Liitto laati myös tv-mainoksen, jossa Johannes Virolainen kutsui kansaa Karjalaisille kesäjuhlille.

Paikallisuus näkyy vahvasti Haminassa, Oulussa ja Kuopiossa

Haminassa vuonna 2006 seminaariteemana taas oli paikkakuntaa palveleva Meri-Karjalaa Suomen, Baltian ja Venäjän rajoilla. Saaristolaisseminaarissa kuultiin merihistoriaa, mutta myös alustuksia Suomenlahden saaristomatkailusta. Haminan kesäjuhlat olivat pienen paikkakunnan tunnelmallinen tapahtuma, jossa tapahtumat olivat lyhyen välimatkan päässä toisistaan ja avajais- sekä päiväjuhla pidettiin Bastionissa. Juhlaesitekin oli yhtälailla historiallisen pikkukaupungin tietopaketti tarpeellisine tietoineen kuin ohjelmaesite.

Kesäkuussa 2007 juhlittiin Oulussa, jossa järjestäjät etukäteen empivät etäisen sijainnin vaikuttavan osallistujamäärään. Epäily oli lopulta turhaa, kun paikallinen ohjelma viihdytti runsasta juhlaväkeä.  Kyseisillä kesäjuhlilla palattiin edellisen vuosikymmenen lopun tematiikkaan otsikolla Siirtoväki Pohjolassa – voimavarana monikulttuurisuus. Aihe oli moderni, mutta tulevaisuuden kannalta myös ajaton. Puheenvuoroissa tarkasteltiin siirtokarjalaisten pakolaisuuden lisäksi muutakin muuttajuutta ajankohtaisin näkökulmin. Pohjolan piirin alue oli oiva paikkakunta aiheelle, sillä esimerkiksi Vienan Karjalan ja myöhemmin Petsamon alueilta oli saapunut siirtolaisia Pohjois-Suomeen ennen toista maailmansotaa. Tampereen yliopiston kansleri Sipponen esitti nyt viimeistä kertaa seminaarin avajaissanat. Tulevina vuosina dosentti Silvo Hietanen peri Sipposen paikan avaajana ja loppukeskustelun virittäjänä. Oulussa sama teema kattoi myös suurimman osan juhlapuheista, joissa viitattiin muuttoliikkeeseen. Kesäjuhlien suojelija Oulun läänin viimeinen maaherra Eino Siuruainen esitti huolensa muuttovirtojen yksipuolistumisesta. Lauantain avajaisissa esiintyivät Mieskuoro Huutajat ja oululaistaustainen Merja Larivaara. Juhlanäytelmänä nähtiin Sukupuun juurella, joka kertoi Vienan karjalaisuuden ja Laatokan karjalaisuuden sekoittumisesta pohjalaiseen arkeen.

Tampereen juhlilla 2008 aiheena oli sotakorvaukset monesta näkökulmasta, ja seuraavana vuonna Kuopiossa käsiteltiin ortodoksisuutta sekä asutustoimintaa, mikä sopi oivallisesti kaupungin siirtokarjalaiseen historiaan. Seminaarissa tunteita nostatti pääjohtaja Jorma Huuhtasen esitelmä evakkolapsuudestaan Pohjois-Karjalassa. Seminaari päättyi vierailuun Lapinlahden asutusmuseoon Alapitkälle.

2000    Helsinki
2001    Mikkeli
2002    Pori
2003    Jyväskylä
2004    Joensuu
2005    Lahti
2006    Hamina
2007    Oulu
2008    Tampere
2009    Kuopio