1970-luku

Puheiden ja musiikin sävyttämä 1970-luku

Tarkasteltaessa 1970-luvun kesäjuhlia, nousevat esille runsas puheiden määrä sekä kulttuurin osalta erityisesti musiikki. Puheiden määrä kesäjuhlissa lisääntyi koko 1970-luvun ajan, jolloin niitä ryhdyttiin myös tallettamaan Karjalan Liiton arkistoon. Lauantain avajaisjuhlissa tervehdyssanat esitti aina paikallinen järjestäjä, kuten Haminassa vuonna 1971 Haminan seudun Karjala-seuran puheenjohtaja Perttu Tiili. Vuonna 1974 Hämeenlinnassa tervehdyspuheen esitti juhlatoimikunnan puheenjohtaja Viljo Railimo. Juhlapuhujana lauantain avajaisissa oli tyypillisesti liiton puheenjohtaja tai vastaava.

Sunnuntain pääjuhlan avasi järjestäjän edustaja, joka saattoi olla juhlatoimikunnan tai piirin edustaja. Tampereella 1972 sen esitti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vilho Halme ja Hämeenlinnassa kaksi vuotta myöhemmin piirin puheenjohtaja Pekka Kiijärvi. Juhlapuheen pitäjiksi valikoitui henkilöitä laidasta laitaan. Joskus puheet olivat kantaaottavia, kuten Imatralla 1977, jolloin suosittu kirjailijatar Laila Hietamies käsitteli karjalaista henkistä kulttuuria ja runolaulua. Hän päätti puheensa kevyen kriittisiin kommentteihin nuorisosta, joka ei vakuuttanut aktiivisuudellaan. Hietamies perään kuulutti myös yhtenäisempää maakuntahenkeä Pohjois- ja Etelä-Karjalan välillä.

Jos avajaisjuhlassa ei esiintynyt liiton puheenjohtaja, toteutui se viimeistään sunnuntaina. Puheiden lisääntyminen kyseisellä vuosikymmenellä näkyi siten, että esimerkiksi vuonna 1978 puheita pidettiin yhteensä viisi, joista osa oli pitkiä puolen tunnin mittaisia.

Kuorolaulussa yhdistyy kaksi karjalaisten intohimoa, yhdessäolo ja musiikki. 1970-luvulla tämä näkyi ja kuului kesäjuhlilla. Välittömästi lauantaisin aamupäivällä kanteleensoiton, kuorojen, yksinlaulajien ja tanhuajien harjoitukset kiirivät ilmoille. Kilpailuistakin ensimmäiset alkoivat jo iltapäivällä, jotta avajaisjuhlan ohjelmistossa päästiin kuulemaan ja katsomaan voittajaesityksiä. Näistä nautittiin myös sunnuntain ohjelmistossa. Musiikkikilpailut olivat vuonna 1978 Salossa yhä näkyvämpi ohjelmamuoto tarkkoine sääntöineen. Kuoroja esiintyi useassa sarjassa seka-, mies- ja naiskuorojen lokeroissaan. Esitettävät kappaleet oli ennalta määrätty. Yksinlaulukilpailuissa oli esitettävä kaksi vapaavalintaista laulua, joista toisen oli oltava kansanlaulu. Salossa musiikkiperinne nousi vielä uudelle tasolle, kun pianon- ja kanteleensoitolle järjestettiin omat kilpailut.

Vuoden 1975 juhlat Helsingissä ja vuosikymmenen huipennus Nurmeksessa

Kyseiseltä vuosikymmeneltä on syytä mainita vuoden 1975 kesäjuhlat Helsingissä, joissa päästiin juhlimaan uusissa puitteissa Finlandia-talolla, Messuhallissa ja Karjalatalolla. Ohjelmistossa kuultiin Finlandia-talossa järjestetty konsertti, mikä vakiintui ohjelmaan. Muukin liikunnallinen tanssiohjelmisto painottui lähialueille, kuten Esplanadin ja Arkadian puistoihin. Samana vuonna runsas ohjelmisto tarjosi Messukeskuksessa juhlatanssiaiset, nuorille diskoillan Karjalatalolla ja varhaisnuorten vunukkaöitsit Helsingin Kaksoisyhteislyseossa. Lisäksi uutuuttaan hohtavassa Pasilan Messukeskuksessa oli erillinen päiväjuhlan jälkeinen päättäjäisjuhla iltaseitsemältä. Siellä kuultiin monipuolinen musiikkikokonaisuus, jossa oli perinteisten ohjelmanumeroiden lausunnan, tanhujen, kuorojen ja yksinlaulun lisäksi harmonikkasooloja, Artjärven vunukoiden esittämä Pyykkärin polkka sekä Reijo Salmisen imitaatiota.

Koko 1970-luku huipentui Nurmeksessa vietettyihin kesäjuhliin, joihin oli yhdistetty Suojärven pitäjäseurojen 30-vuotisjuhla. Näin saatiin koottua pienen paikkakunnan monipuolinen ohjelma, johon kuului musiikkiesityksiä ja näytelmiä runsaammin kuin aiempina vuosina. Iltamia, juhlatanssiaisia ja näyttelyiden avajaisia riitti. Lauantaina kuultiin päivällä puistokonsertti. Nuorisolle oli omia illatsuja. Karjalannkieli näkyi niin ohjelmistossa kuin käsiohjelmistossa, jossa osa tervehdyksistä oli karjalaksi. Nurmeksen kesäjuhlilta lähti myös liikkeelle erityinen suurviesti, joka oli käytännössä nelisivuinen koristeellisesti laadittu kirjoitus, joka kiersi alajärjestöltä toiselle halki Suomen. Paikalliset sanomalehdet julkaisivat viestin saapumisesta juttuja. Se kiersi yli sata alajärjestöä ja oli ollut liikkeellä lähes joka toinen päivä. Jokainen yhdistys laati viestin vastaanotosta pienen tekstin kuvineen ja nämä kerättiin liiton toimistossa yhteen.

1970    Helsinki
1971    Hamina
1972    Tampere
1973    Kuopio
1974    Hämeenlinna
1975    Helsinki
1976    Pori
1977    Imatra
1978    Salo
1979    Nurmes